Suoraan sisältöön

Luisteluhiihto on perinteistä tyyliä nopeampi tapa

Katso video youtubesta

Perusluistelu

Perusluistelu, eli kuokka, on luistelutekniikka, jonka hiihtäjä tavallisesti oppii ensin. Kuokka -nimityksen se on saanut käsien hieman kuokkivasta liikkeestä. Varsinaisesti tekniikkaa tulisi käyttää lähinnä ylämäissä ja erittäin kovassa lähtökiihdytyksessä, vaikka sitä näkee yleisesti käytettävän tasamaalla. Kuokassa työntö tehdään vain toiselle puolelle. Sauvat ja työntöpuolen suksi osuvat lumeen samanaikaisesti siten, että työntöpuolen sauva on vähän edempänä. Työnnön tulisi suuntautua suoraan ja lähteä korkealta, vatsalihasten voimalla. Ylimääräistä vartalon kiertoa kannattaa välttää. Hiihtäjän paino siirtyy liukuvan suksen päälle. Liu’un lopuksi voimakas potku siirtää painon työnnöttömälle puolelle.

Mogren

Mogrenissa sauvatyöntö tehdään perusluistelun tapaan vain joka toiselle potkulle. Tasaisessa maastossa Mogren on huomattavasti perusluistelua nopeampi ja taloudellisempi tekniikka. Olennainen ero perusluisteluun on siinä, että Mogrenissa työntö tehdään jo liu’ussa olevaan sukseen. Tuloksena on pidempi, rauhallisempi ja tehokkaammin eteenpäin suuntautuva tasatyönnön omainen suoritus. Voimantuotossa hyödynnetään kehon ylös-alas suuntautuvaa liikettä. Ennen potkua ja työntöä, lantio ojentuu suoraksi, jotta ponnistus päästään aloittamaan ylhäältä.

Wassberg

Wassberg on symmetrinen luistelutekniikka. Työnnön ajoitus on samalainen kuin Mogrenissa, mutta se tehdään jokaiselle potkulle. Tekniikkaa tulisi käyttää loivassa ylämäessä ja tasamaalla silloin, kun tarkoituksena on kiihdyttää. Wassberg vaatii hyvää tasapainoa ja rytmiä. Kuten Mogrenissa, suksi tuodaan mahdollisimman lähelle keskilinjaa. Näin alkava liuku saadaan suuntautumaan eteenpäin. Vartalo nousee liukuvan suksen päältä tasatyöntöön ja potkuun.

Laskeminen

Laskeminen on tekniikkalaji. Välineiden hallinta tuo varmuutta, ja rento laskuasento antaa elimistölle aikaa palautua alamäkien aikana. Huonolla tekniikalla lihakset työskentelevät turhaan myös alamäkeen laskiessa. Tärkeintä on opetella seisomaan suksilla rennosti ja tasapainoisesti. Matalassa laskuasennossa ilmanvastus on pienempi. Reidet ovat lähes vaakatasossa. Kyynärpäät nojaavat polviin, ja sauvat ovat vaakatasossa. Polvet joustavat ja tasoittavat ladun epätasaisuuksia. Asentoa nostamalla vauhdin saa tarvittaessa hidastumaan ja reaktioaika lisääntyy. Korkeaa asentoa käytetään tarvittaessa mutkaisissa laskuissa. Kaarteessa painoa siirretään sisäsukselle ja laskulinjaa korjataan muutamalla askeleella. Askeltamalla taitava hiihtäjä säilyttää vauhtinsa mutkasta ulos tullessaan ja kiihdyttää kaarteessa tehtävillä potkuilla.