Matkakertomus: Avustusmatka Juvalta Romaniviin
Julkaistu 30.5.25
Juvan kunnan kotoutumiskoordinaattori Maarit Remes kertoo avustusmatkasta Ukrainan Romaniviin 18.-24.5.2025.
Syksyllä 2024 alkanut yhteistyö ukrainalaisen Romanivin kunnan kanssa liikahti ison askeleen eteenpäin, kun Juvan ukrainalaisten hyväntekeväisyystempauksissa hankituilla varoilla ostettu inva-auto vietiin Romaniviin toukokuun lopulla. Sitä ennen tehty vapaaehtoisten työmäärä oli ollut valtava eikä varsinainen autonluovutusmatkakaan ollut helppo.
Yhteistyön alku ja vapaaehtoisten työpanos
Syyskuussa 2024 allekirjoitettiin yhteistyösopimus Juvan ja Romanivin kuntien välillä. Pian sen jälkeen saimme Romanivista listan heidän kiireellisimmistä avuntarpeistaan. Listalta valikoitui avustuskohteeksi inva-auto, jota tarvittaisiin kunnan sotainvalidien kuntoutuskeskuksessa.
Juvan ukrainalaiset järjestivät varojen keräämiseksi Lesia Babiichukin johdolla joulukuussa hienon juhlan, johon tervehdyksen toi videon välityksellä Romanivin kunnanjohtaja Juri Tshumatshenko. Videon välityksellä saimme tutustua myös Romanivin kuntaan.
Toinen tapahtuma oli helmikuussa ystävänpäivän aikaan, jolloin järjestettiin upea ukrainalainen kahvila. Ukrainalaisten työpanos oli mittava. Kunnassa järjestettiin keräykset muista Romanivin tarpeista, mm. mikroaaltouuneista, vedenkeittimistä ja petivaatteista. Tämä oli ensimmäinen vaihe projektia.
Kiitokset kaikille lahjoittajille ja tapahtumien yhteistyökumppaneille!
Kuva: Kuva on otettu auton luovutushetkellä. Oikealla on Pekka Hamunen Juvalta, vasemmalla autoliikkeen edustaja.
Tämän jälkeen alkoi suomalaisten vapaaehtoisten osuus. Useita kertoja Ukrainassa avustusmatkoilla käynyt juvalainen Jorma Venäläinen laittoi kyselyä kontakteilleen eri puolille Suomea ja valjasti heidät auton etsintään. Huhtikuussa sopiva auto, Ford Transit, löytyi Iisalmesta! Auto oli edullinen, mutta siihen piti tehdä melkoinen remontti: ruostevaurioiden poistoa pelleistä ja takapohjan vahvistusta sekä invanostimen asennus. Työtunteja ei laskettu.
Transit ja toinen matkalle lähtevä auto pakattiin täyteen avustustavaraa: vaatetta, kenkiä, petivaatteita, peittoja, tyynyjä ja patjoja, vaippoja, sairaalatarvikkeita, rollaattoreita, pyörätuoleja, keittiön pienelektroniikkaa ym. Näistä kaikista, samoin kuin luovutettavasta autosta, piti vielä tehdä tullipaperit ennen matkaan lähtöä, vastaanottajana Romanivin kunnan sosiaalipalvelukeskus. Tämä kaikki oli toinen vaihe projektia.
Kiitokset avusta UkrainApu ry, Apua Ukrainaan Etelä-Savo ry ja Konkreettista apua ry -järjestöille sekä kaikille lahjoittajille: Juvan Ruoste-Esto Ky, Taksi Pekka J Halonen, JK Autohuolto, Juva, PP-Market Oy, Mikkeli, IKH Oy, Mikkeli, Siiskonen, Neste Kettula, Juva, Neste Ristiina ja Eckerö Line.
Matkalla Romaniviin 18.–20.5.
Matkalle Romaniviin lähtivät Jorma Venäläinen ja apuvälineopettaja Markku Ripatti Juvalta, Juvan ukrainalainen Lesia Babiichuk, kuljettajat Mikko Rongas Ristiinasta ja Pekka Hamunen Juvalta sekä Juvan kunnan kotoutumiskoordinaattori Maarit Remes. Matkalle lähtijät panostivat matkaan ajan lisäksi myös varojaan kustantamalla itse majoituksensa matkan aikana. Yövyimme edullisissa majataloissa meno- ja paluumatkalla. Polttoainekulut, tietullit ja laivaliput tulomatkalla saatiin katettua lahjoitusvaroista.
Varhaisimmat retkikuntamme jäsenet lähtivät matkaan Juvalta sunnuntain vastaisena yönä klo 2.15. Helsinkiin piti ehtiä Eckerö Linen Tallinnan lautalle, joka lähti klo 9. Välissä oli koukkaus Ristiinaan, josta Mikko Rongas liittyi mukaan. Hänen autollaan oli määrä tehdä paluumatka.
Lähtöpäivänämme vietettiin Suomessa kaatuneitten muistopäivää. Lähtöhetkessä oli jotakin symbolista. Kun kotimaassamme muisteltiin toisessa maailmansodassa henkensä uhranneita sotilaitamme, olimme samaan aikaan menossa Ukrainaan, joka käy parhaillaan sotaa samaa vihollista vastaan kuin Suomi yli 80 vuotta sitten.
Olimme menomatkalla kolme päivää ja kaksi yötä: Viro - Latvia - Liettua - Puola - Ukraina. Myöhään tiistai-iltana saavuimme Romaniviin. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta kunnanjohtaja Juri Tshumatshenko, talouspäällikkö Natalia ja varakunnanjohtaja Vasili olivat meitä kunnan rajalla vastassa ja saattoivat meidän majapaikkaamme. Nukahdimme pian matkan rasituksista väsyneinä ja nukuimme niin sikeästi, että emme edes yöllistä kuulleet ilmahälytystä. Siitä kuulimme vasta aamulla.
Kuva: auto perillä Romanivissa! Ukrainan ja Suomen liput liehuvat Romanivin keskusaukiolla.
Päivä Romanivissa 21.5.
Isäntäväki oli suunnitellut meille tiiviin ohjelmapäivän, joka alkoi klo 9.30 kunnantalolla delegaatiomme vastaanotolla. Pöydän ääressä oli edustajia Romanivin kunnasta ja Zhytomirin alueelta ja esittäydyimme puolin ja toisin. Veimme kunnanjohtajamme Mervi Simoskan ja teidän kaikkien terveiset perille. Lesiamme sai uuden kunnia-arvon - Romanivin suurlähettiläs Juvalla!
Vastaanoton jälkeen oli vuorossa kukkien lasku Kunniakujalla sodassa menehtyneille. Romanivista on sodassa menettänyt henkensä 108 sotilasta. Kateissa on 36 romanivilaista sotilasta ja 8 on sotavankina. Myöhemmin sotainvalidien kuntoutuskeskuksessa tapasimme edellisenä lauantaina sotavankeudesta vapautuneen nuoren miehen. Hän oli ollut sotavankeudessa kolme vuotta.
Seuraavaksi allekirjoitettiin auton luovutuspaperit Romanivin sosiaalipalvelukeskuksen johtajan Tatjana Antonovan kanssa ja seurasi avainten juhlallinen luovutus. Kuulimme, että autolle on todellakin suuri tarve kunnassa. Koko Zhytomirin alueen kunnista vain 15 % omistaa inva-auton. Saakoon auto palvella kauan kuntoutuskeskusta sekä vanhainkotia! Matkaa seuraavalla viikolla Ukrainassa vietettiin ensimmäistä kertaa maan historiassa esteettömyyden viikkoa. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi.
Kuva: Luovutuspapereiden allekirjoittamista. Kuvassa Tatjana Antonova (vas.) ja Juvan kunnan kotoutumiskoordinaattori Maarit Remes. Taustalla vasemmalta lukien Mikko Rongas Ristiinasta sekä Markku Ripatti ja Pekka Hamunen Juvalta.
Sotainvalidien kuntoutuskeskus oli mielenkiintoinen kohde erityisesti seurueemme proteesiasiantuntijalle Markku Ripatille. Hän jäi vielä keskustelemaan lääkärin ja potilaiden kanssa yhteistyön jatkosta meidän muiden jatkaessa matkaa seuraavaan kohteeseen.
Vierailimme myös vammaisten palvelukeskuksessa, vanhainkodissa ja koululla, johon on majoitettu sotapakolaisperheitä. Romanivissa on kaikkiaan 2 100 maansisäistä sotapakolaista. Sodan alussa kuntaan tuli kokonaisen vanhainkodin asukkaat. Vaikka olot olivat näissä paikoissa vaatimattomat, kaikkialla näimme työntekijöiden palvelevan antaumuksella ja kunnioittaen asiakkaitaan.
Kuvassa Romanivin vanhainkoti
Kuvassa sotapakolaisten keskus ja juvalaisten lahjoittamia avustustavaroita. Rakennus on ollut alunperin koulu.
Romanivin kotiseutumuseossa meitä oli vastassa ukrainalainen kuoro kauniilla lauluesityksellä. Museossa oli paljon alueen pitkästä ja mielenkiintoisesta historiasta kertovia esineitä ja dokumentteja. Näimme myös uudempia näyttelyesineitä: kunnan alueelta kerättyjä venäläisten lähettämiä ammuksia, raketteja ja ohjuksia. Näky sai meidän hiljaisiksi.
Tapahtumarikkaan päivän päätteeksi oli virallinen illallinen ja lahjojen vaihto majapaikkamme ravintolassa. Sekä ukrainalainen että juvalainen osapuoli taisi ihmetellä tapaamistamme ja sitä, että tämä projekti oli sittenkin toteutunut.
Mietteitä kotimatkalla 22.–24.5.
Lähtöpäivänä nopea aamiainen oli jo klo 7, jotta ehtisimme ajoissa rajalle ja mahdollisimman pitkälle Puolan puolelle. Hyvästelemässä oli kunnasta Juri, Natalia ja Vasili sekä kuljettaja. Kunnanjohtaja Juri toivotti meille hyvää matkaa ja paljon terveisiä Juvalle ja erityisesti kunnanjohtajallemme Merville.
Natalia, Vitali ja kuljettaja saattoivat meidät isolle tielle, jota pitkin pääsisimme nopeammin rajalle. Matka rajalle kesti kuitenkin viisi tuntia. Matkalla oli isot kaupungit Rivne ja Lutsk, joiden halki jouduimme ajamaan.
Kotimatkaamme sävytti suru ja alakulo. Kohtaamiset Romanivissa olivat koskettaneet jokaista ja ajatuksemme olivat heidän luonaan.
Kuulimme seuraavana aamuna, että Romanivin sotilastukikohtaan, viiden kilometrin päähän majapaikastamme, oli osunut raketti. Paikalla oli tulipalo ja droonihyökkäys menossa. Koko kunnan alueella oli ilmahälytys ja Natalia oli lähettänyt kunnan asukkaille tekstiviestit, että kaikkien tuli pysyä sisätiloissa. Kunnanjohtajan päivä tulisi olemaan kovin erilainen kuin toissa päivänä, jolloin hän isännöi suomalaisten delegaatiota.
Saavuimme koti-Suomeen kolmen matkapäivän ja kahden yön jälkeen lauantaina 24.5. Yksissä tuumin totesimme, että matka ei ollut mikään lomamatka. Siitä huolimatta olimme ”väsyneitä, mutta onnellisia”.
Parhaat kiitoksemme Juri Tshumatshenkolle ja hänen koko tiimilleen unohtumattomasta vierailustamme Romanivissa. Voimia ja varjelusta hänelle, Natalialle ja Vasilille, ja muille kunnan työntekijöille, heidän perheilleen sekä kaikille romanivilaisille. Saakoon sota pian loppua ja rauha koittaa Ukrainaan.
Maarit Remes
Kotoutumiskoordinaattori