Evakkomatka Karjalasta Juvalle – karjalaisuus osana juvalaista arkea
Julkaistu 24.4.26
Karjalaiset evakot ovat viihtyneet hyvin Juvalla. Juvan Karjalaisten yhdistys siirtää muistitietoa ja perinteitä seuraaville sukupolville.
Sisarukset Aini Haikarainen (s. 1937) ja Eero Sihvonen (s.1939) kuuluvat niiden karjalaisten perheiden joukkoon, jotka ovat tehneet evakkomatkan kahteen kertaan rajan takaa Karjalasta kotikylältään Sisä-Suomeen. Sihvosen perhe oli kokenut väistymisen jo talvisodan aikana 1939, mutta jatkosodan päättyessä 1944 edessä oli lopullinen lähtö Rautjärveltä, Miettilän Kiiskisen kylältä.
Talvisodan alussa evakkomatka alkoi läheiseltä rautatieasemalta, jonne perheen tavarat ja karja kerättiin. Perhe matkusti junalla, osin härkävaunuissa, ja matka kulki Lappeenrannan, Kouvolan ja Mikkelin kautta Juvan Näärinkiin. Heidän palattuaan kesällä 1942 Rautjärven kotikylään, olivat vastassa rauniona olevat koti ja navetta. Ne olivat kärsineet omien joukkojen tykistötulesta. Navetta rakennettiin uudestaan, mutta koti tehtiin saunarakennukseen.
Lopullinen muutto kotikylältä tuli marraskuussa 1944. - Mukana muutoissa kulkivat myös perheen lehmät, Kaunikki, Vaula ja Kaiho, muisteli Aini. Karjaa piti lypsää ja ruokkia matkan aikana, ja ne kulkivat mukana sekä junassa että Mikkelistä Juvalle kuorma-autossa. Kun Kouvolan asemalla lotat tarjosivat kauravelliä, Sihvoset tarjosivat heille lämmintä maitoa jaettavaksi muillekin.
Toisen evakkomatkan päätteeksi ensimajoitus löytyi Hatsolasta Posti-Tarkiaisen talosta ja lopulta Sihvoset muuttivat Levänomaisille Alataloon. Tytöt pääsivät Ollikkalan kouluun, joka oli aivan täynnä oppilaita, sillä Juva oli ottanut paljon evakkoja vastaan. Lopullinen koti löytyi Nääringistä. Muuttaminen ja kodin menettäminen olivat osa elämää, johon sopeuduttiin.
– Lähdettiin, kun oli käsketty lähteä, se oli itsestäänselvyys. Osasimme ottaa sen joustavasti, lapset vielä joustavammin kuin aikuiset, muisteli Eero Sihvonen evakkoajan tunnelmia.
– Kaiken kaikkiaan olemme viihtyneet Juvalla hyvin, Eero Sihvonen täydentää. Aini ja Eero kertovat, että Juva otti heidät hyvin vastaan. Elämä asettui uomiinsa, vaikka kaipuu kotiseudulle säilyi.
Karjalaisuus osana arkea ja muistoja
Karjalainen kulttuuri ja tavat kulkivat mukana uuteen kotikuntaan. Erityisesti ruoka oli tärkeä osa karjalaista tapakulttuuria. Karjalanpiirakat kuuluivat arkeen, ja niitä leivottiin lauantaisin. Aluksi piirakat tehtiin peruna- tai ohratäytteellä, sillä riisiä oli saatavilla vasta 1950-luvulla. Karjalanpaisti pyöräytettiin niin ikään lauantaina. – Kaurakiisseliäkin teimme pitkään, kuvailee Aini ruokaperinnettä.
Sukulaisuussuhteita pidettiin yllä tiiviisti, ja kyläily oli vilkasta eri puolille Suomea sijoittuneiden karjalaisten ystävien ja sukulaisten kesken. Yhteyksiä entisen kotiseudun sukuihin vaalitaan edelleen. Talteen kirjoitetut muistelmat on tärkeäksi koettu tapa säilyttää perheen ja suvun historiaa sekä siirtää sitä seuraaville sukupolville.
Juvan Karjalaisten yhdistys
Yhdistys on 1947 perustettu karjalaseura ja se on Karjalan Liiton jäsenyhteisö. Yhdistys vaalii karjalaista kulttuuriperinnettä ja siirtää sitä tuleville sukupolville.
He järjestävät vuosittain kaikille avoimia tapahtumia, joissa karjalaisuutta voi edelleen kohdata. Karjalaisten museon avajaiset ovat perinteisesti kesäkuun alussa Partalan museoalueen avautuessa yleisölle. Lisäksi järjestetään lettukahvila Juvan kesämarkkinoilla ja yhteislaulutilaisuuksia yhteistyössä seurakunnan kanssa. Karjalan liiton ja sen Etelä-Savon piirin tilaisuuksiin myös osallistutaan mahdollisuuksien mukaan.
Karjalaisten yhdistys kutsuu mukaan toimintaan ja tapahtumiin kaikkia karjalaisista sukujuuristaan kiinnostuneita, ajankohtaiset yhteystiedot löytyvät Lähellä.fi-palvelusta.